Muutama sana itsestäni;

 

​

Olen ollut utelias läpi elämäni ja ennakkoluuloton kaikenlaisen taiteen kohtaamisessa. Iloitsen nähdessäni taidetta siellä missä sitä ei osaisi odottaa, tunnustaudun katutaiteen ihailijaksi ja pidän siitä miten ihmiset ottavat osaa koko ajan näkyvämmin omaan ympäristöönsä ja monimuotoiseen yhteiseen maailmaamme. Huumori on minulle tärkeää  ja osaan nauraa itselleni ja muille reilusti ääneen. Rakastan elämää, teatteria; komediaa ja draamaa. Olen poliittisesti sitoutumaton ja tunnen huolta ihmisistä ja heidän valinnoistaan lähellä ja kaukana.

Luonto on minulle pyhä ja pyrin kuormittamaan sitä mahdollisimman vähän omilla valinnoillani. 

Taiteilijuus ei ole ollut minulle päämäärä vaan yksinäinen seikkailu jolta en olisi voinut välttyä. Tunnen siitä nyt kiitollisuutta.

Taidealojen opinnot ovat, samoin kuin oman itsen, elämän ja ympäristön alituinen - toisinaan raskaskin - havainnointi, osa sitä kokonaisuutta joka on tehnyt minusta tällaisen taiteiljan.    

Korujen ja veistosten suunnittelu ja luonnostelu on joskus nopeaa ja joskus hidasta. Tilaustöissä asiakas voi olla vaativakin jolloin kurinalaisuutta tarvitaan. 

Korutaide, siinä missä muukin taide, koskettaa ihmistä ja jos onnistuu muotoilemaan teoksen joka hipaisee myös sydäntä voi olla todella tyytyväinen. Teen korujen lisäksi suuria ja pieniä veistoksia. Luonnostelen tällä hetkellä isoa pronssiveistosta ja toisinaan työstän pienen pientä korua.

Elämässäni on paljon rakkautta ja suuria tunteita tavallisen arjen keskellä. Minulla on kaksi mukavaa aikuista poikaa, ammatikseen jääkiekkoileva Niclas ja biotalousinsinööriksi opiskeleva Eelis ja olen kiitollinen heidän lempeydestään, ahkeruudestaan ja sinnikkyydestään. Olen naimisissa pitkänlinjan rockmuusikon (Peer Günt/yrittäjä) Timo Nikin kanssa, kunnioitamme toisiamme luovuutemme keskellä ja koen sen suureksi voimavarakseni. 

Kuntoilen päivittäin ja harrastuksiini kuuluu museoiden ja gallerioiden kiertelyn lisäksi avantouinti, rock-konsertit, elokuvat, hyvän viinin makuinen iloittelu ja maukas ruoka.

Tarinat korujeni takana ovat suomalaista Satua ja totta.

En ole toistaiseksi keksinyt parempaa mottoa itselleni kun jo tovi sitten edesmenneen boheemin näyttelijän Matti Pellonpään motto: "Pikkujuttu sadan vuoden kuluttua." - ja toivon ettei nykytaidetta otettaisi liian vakavasti vaan arvokkaana ajan ja yksilön dialogina. 

​

​

​

​

        

​

​